Me, te, nuo ja ne

Tuntuu tyhmältä kirjoittaa siitä mistä kaikki muutkin, mutta pakkohan se on. Lueskelin tässä nimittäin aikani kuluksi perussuomalaisten vaaliohjelman. Sitähän tässä on viime aikoina lukemattomissa kolumneissa ja blogiteksteissä tulkittu, kauhisteltu ja parodioitu. Hesarin vääräleuka Virpi Salmi laukoo itse asiassa aika hyvin.

Perussuomalaisten valtava suosio on minusta kaikin tavoin surullinen ilmiö. Silti minua ärsyttää se, millaisella tarmolla perussuomalaisia leimataan joka paikassa tyhmiksi ja naurettaviksi. Rajaa fiksujen meidän ja tyhmien heidän välille vedetään suu vaahdossa. Aivan samalla tavalla kuin perussuomalaiset vetävät rajaa hyvien suomalaisten ja pahojen muunmaalaisten välille.

Ikävä kyllä puolueen vaaliohjelma on pääosin tyhmä ja naurettava. Esimerkiksi perin juurin kummallinen kannanotto taiteesta on jo saanut arvoisensa tyrmäyksen. Ohjelmaa voisi analysoida ja kritisoida muutaman pro gradun verran, mutta teen nyt siitä vain muutaman yleisen huomion.

Puolue uskoo liikuttavan vankasti siihen, että Suomen kansa on aina oikeassa, kaikissa asioissa. Valistuneet asiantuntijat ja virkamiehet ovat vaaliohjelman mukaan lähtökohtaisesti epäilyttäviä. Puolue julistaa tekevänsä etujärjestöistä riippumatonta politiikkaa, mutta riippumaton, tieteeseen perustuva asiantuntijuus ei ole minkään arvoista.

Vaaliohjelman perusteella perussyypää kaikkeen pahaan on EU ja sen mukana kaikki muukin kansainvälinen yhteistyö. Lääkkeiksi aikamme ankeaan ilmeeseen puolue esittää viherhömpötyksen (paitsi maaseudun elinvoimaisuuden kannalta tärkeän bioenergia- ja luomutuotannon) lopettamista, lähidemokratian ja poliittisen vastuun lisäämistä sekä maa- ja metsätalouden ja teollisuuden kaikinpuolista tukemista ja turvaamista. Sekä tietenkin sitä kuuluisaa "parempaa maahanmuuttopolitiikkaa".

Lähidemokratian vahvistaminen on minusta ihan hyvä tavoite. Aika hyvillä jäljillä puolue on siinäkin, että verotuksessa puolue yksinkertaisesti ottaisi rikkailta ja antaisi köyhille. Kappas, populismi uppoaa minuunkin. No, persut meinaavat vissiin verottaa rikkaita aika raskaalla kädellä, jos kerran teollisuutta ei saa veroilla rasittaa. On näet niin, että ohjelman mukaan kaikkialla Suomessa pitää voida asua halvalla, ajaa autolla halvalla ja saada kattavat palvelut halvalla ja läheltä, myös ilman nettiä. Sanaa "yhdyskuntarakenne" ei mainita ohjelmassa kertaakaan.

Epäterveellisille elintarvikkeille voidaan ohjelman mukaan harkita haittaveroa, mutta pyhää teollisuutta ei saa rasittaa minkäänlaisilla haittaveroilla, eikä energiaveroja saa kiristää. Puolueen elinkeinopoliittiset näkemykset voi tiivistää siihen, että maatalous ja mikä tahansa teollisuus ovat itsessään selvästi tärkeämpiä asioita kuin vaikkapa ympäristönsuojelu tai kulutuksen hillitseminen. "Julkisuudessa tuomittuja elinkeinoja" kuten turpeennostoa ja turkistuotantoa puolue puolustaa täysin rinnoin.

Vihreää verouudistusta puolue vastustaa. Ei kritisoi tai erittele tai halua viilata, vaan vastustaa.

Ohjelman kuuma peruna on tietenkin maahanmuutto. Kuvaavaa on, että perussuomalaisten mielestä Suomen kansalaisuuden tulee olla maahanmuuttajille palkinto. Suora lainaus: "Kansalaisuus voitaisiin myöntää esim. viiden vuoden maassaolon jälkeen muiden ehtojen (suomen kielen taito, ei huomattavaa riippuvuutta tulonsiirroista, ei merkittävää rikoshistoriaa) täyttyessä". Jäin miettimään, kuinka suuri osa "kantasuomalaisista" täyttää näistä vain ehdon yksi ja senkin nippa nappa.

Perussuomalaisten kannatus ponnistaa turhautumisesta, pelosta ja näköalattomuudesta. Nämä tunteet ovat yhteiskunnassamme erittäin todellisia, ja perussuomalaiset kuppaavat ohjelmassaan tätä kultasuonta minkä pystyvät. Valtava määrä suomalaisia uskoo, että perussuomalainen politiikka tekisi heidän elämästään paremman ja Suomesta paremman maan. Tämä toiveikkuus on kasvanut niin suureksi, että sen varjoon jäävät muun muassa sellaiset pikkuasiat kuin puolueen päämiehen aborttikanta. Emma Kari kirjoitti tästä äskettäin hyvin.

Toivottavasti kevät lievittää kansan rivien ahdistusta ja tuo toiveikkuutta. Silloin ehkä ihmiset valitsevat vaaliuurnilla ennemmin valoisan tulevaisuuden kuin pimeän menneisyyden.

Huono tilanne on sekin, jos persut vetäisevät väkevän vaalivoiton, pääsevät hallitukseen ja pettävät äänestäjänsä, kuten epärealistisen ohjelman takia melkein väistämättä käy. Silloin edustuksellisen demokratian kriisi syvenee entisestään.