Viitaten edelliseen poliittisesta ilmapiiristä vakavasti huolestuneeseen kirjoitukseeni, tämän päivän hesarin rivien välissä pilkattiin jälleen persuja. Kulttuurisivuilla Teemu Luukka haastatteli perussuomalaisten varapuheenjohtaja Vesa-Matti Saarakkalaa, joka on ollut puolueen vaaliohjelmatyöryhmän puheenjohtaja. (Päivitys: juttu verkossa)
Juttu koski sitä, millaista taidetta persut haluavat tukea ja millainen taide heidän mielestään vahvistaa suomalaista identiteettiä, joka ohjelman mukaan on Suomen kansan viisauden ja menestyksen peruskivi. Aiheeseen liittyen HS-norsunluutorni on näemmä pohtinut laajasti kansallisen identiteetin olemassaoloa ja merkitystä.
Valaistuin, kun luin Saarakkalan vastauksista tämän lauseen: "Me emme ole puolueena sellaisen aatteen takana, joka ei usko minkäänlaisten totuuksien olemassaoloon vaan sellaiseen hämmentämiseen."
Tähän kiteytyy niin monta asiaa, ettei ole tosikaan. Jos minä olen jotakin tässä älyllisesti avuttomassa elämässäni oivaltanut niin sen, että kaikki on subjektiivista, ja että totuutta ei tosiaan ole. Minä olen 182-senttinen ja 65-kiloinen eläin, joka pystyy kommunikoimaan ja ajattelemaan ihan keskinkertaisesti, mutta totuudesta minulla ei ole eikä voikaan olla mitään helvetin käsitystä.
Tämä oivallus on tehnyt elämästäni aivan ratkaisevasti paremman. Nautin vilpittömästi asioista, joista nautin, koska en enää ajattele, ovatko ne asiat oikeasti nauttimisen arvoisia vai eivät. Paras esimerkki on tietenkin musiikki. Jos minä pidän jostakin yhtyeestä, levystä, kappaleesta, soittajasta tai mistä hyvänsä, minä pidän siitä. Silloin ei ole mitään saatanan merkitystä sillä, mitä joku muu asiasta ajattelee, koska totuutta ei ole.
Usein käy niin, että jostakin asiasta rakentuu jonkinlainen sosiaalinen totuus, jonka tietty ihmisjoukko todella ymmärtää totuudeksi. Tällaisesta paskasta kannattaa kaikkien pyrkiä kaikin voimin eroon. Totuus on se, minkä siitä tekee.
Vuonna 2011, keskellä absurdeinta postmodernia pirstaleisuutta Suomessa on menestyvä poliittinen puolue, jonka mielestä taiteen tekemisessä tulee uskoa totuuksien olemassaoloon. Totuudenkaipuu lienee ihan luonnollinen reaktio, mutta kuinka moni meistä lopulta haluaa asua maassa, jossa perussuomalaiset asettavat totuudet, joihin taiteen tulee uskoa?
Tämähän oli vallan mainio kirjoitus. Olen täysin samaa mieltä, että totuuksia ei ole, mutta ilmeisesti kaikki hengelliset ihmiset ovat puolestaan eri mieltä. Jumalan olemassaolo on totuus hirvittävän monelle ihmiselle tällä pallolla. Agnostikot ja ateistit ovat vähemmistöä. Mikäli voi pitää jumalan olemassaoloa totuutena, eikö se samalla tarkoita sitä, että maailmassa voi olla/on paljon muitakin totuuksia, jotka ovat yhtä lailla universaaleja kuin jumala? Ja jos aatemaailman tukipilareina on koti, _uskonto_ ja isänmaa niin luultavasti siihen kolmikkoon ei mahdu toisinajattelijoita..
VastaaPoistaPuhut tässä nyt lähinnä taiteesta, mutta on olemassa myös sen kaltaisia "sosiaalisia totuuksia" kuin "älä tapa".
VastaaPoistaKiitos Leo uskonnollis-filosofisesta pohdinnasta. On todella lamaannuttavaa pohtia, kuinka suuri valta uskonnoilla ja niiden totuuksilla on maailmassa. Minä en vastusta kenenkään henkilökohtaista uskoa, mutta olen surullinen uskonnon vallasta.
VastaaPoistaKiitos myös Anonyymille huomautuksesta, että sosiaaliset konstruktiot ovat myös ihan paikallaan. Tekeydyin kiihtyneessä kirjoituksessani huomattavasti johdonmukaisemmaksi kuin olen, ja viittasin tosiaan nyt taiteeseen. "Älä tapa" on ihan hyvä lähtökohta kaikille, taiteentekijöillekin. Tulee mieleen muuan Teemu Mäki.
Eikös tuo "älä tapa" ole sekin hieman subjektiivinen totuus? Söpön koiran (mutanttiminisusi) tappaminen on väärin, mutta possujen ja nautojen joukkoteurastus on yleisesti hyväksyttyä? Toki jos tällä tarkoitetaan ihmisten tappamista niin... Mutta sitten on vielä sekin, että on yleisesti hyväksyttyä tappaa maanpuolustustarkoituksessa, mutta ei muuten. Ja moni myös kannattaa kuolemantuomiota ja tätäkin harrastetaan tällä pallolla laajalti.
VastaaPoistaNäin on Leo, mutta luulen, että Anonyymi vain halusi esittää eriävän mielipiteensä tähän kirjoitukseni kohtaan:
VastaaPoista"Usein käy niin, että jostakin asiasta rakentuu jonkinlainen sosiaalinen totuus, jonka tietty ihmisjoukko todella ymmärtää totuudeksi. Tällaisesta paskasta kannattaa kaikkien pyrkiä kaikin voimin eroon."
Ei kannattane sittenkään pyrkiä kaikin voimin eroon, vaan kannattaa ennemminkin miettiä, kannattaako pyrkiä eroon vai ei.
Aiheeseen liittymätön kommentti: Vois olla paikallaan vaihtaa tän blogspotin taustakuva.. Mulle tulee ainakin paha olo tekstiä lukiessa kun nuo symmetriset hypnoottiset pallurat aiheuttaa jonkinnäköistä kolmiulotteista näköharhaa ja se tausta tuntuu liikkuvan ja hyppivän tuolla. Tosin ei varmaan kaikilla ole niin isolla resoluutiolla näyttö, että 70% kuva-alasta on vain tuota sun taustakuvaa..
VastaaPoistaYritän keksiä lähiaikoina jotain coolia ja vähemmän päänsärkyä aiheuttavaa taustaa. Ei tämä minustakaan kovin hyvä ole.
VastaaPoista