Jokaisen on nyt hyljättävä kaikki epätoivo ja otettava määrätietoinen asento ja ilme. Vuosikausia paikoilleen juurtuneiden palikoiden näin selvä liikahtaminen uuteen asentoon kätkee valtavan mahdollisuuden.
Ajatus ei tietenkään ole omani, vaan löysin kolme erinomaista blogitekstiä aiheesta: Frank Martela, Jatulintarha ja olennaisen hienosti kiteyttävä Vallankumouksen hedelmiä. (Lisäys: otetaan tähän vielä neljäs, hieno teksti: Tommi Himberg's Posterous)
Analysoin tässä nyt vaaleja huvikseni vähän minäkin, vaikkei mulla mitään kovin teräviä ajatuksia ole. Tuloksista näkyy kolme keskeistä ilmiötä: perussuomalaisten menestys, keskustan tappio ja lievempänä mutta silti selvänä signaalina vihreiden ja vähän vasemmistonkin tappio.
Kullekin on syynsä. Perussuomalaisten menestyksen ei pitäisi yllättää ketään, joka on tavannut ihmisiä muuallakin kuin omassa tai kaverinsa olohuoneessa, tai Facebookissa, heh. Keskustan tappio on erittäin tervetullut ilmiö, mutta toisaalta varmaan aika suureksi osaksi perussuomalaisten nousun kääntöpuoli. Vihreiden ja vasemmiston heikko menestys on ikävä juttu, mutta sillä saattaa olla etenkin vihreisiin tervehdyttävä vaikutus. Ja tietenkin Arhinmäen menestys Helsingissä oli vasemmiston kannalta hyvä merkki.
Ankeinta on se, että kokoomus on nyt suurin puolue. Yksittäisistä valopilkuistaan huolimatta (toivottavasti Vapaavuori jatkaa asuntoministerinä) "kykypuolue" on vallankahvassa suorastaan vaarallinen, minkä minusta osoitti jo mennyt hallituskausi.
Kun kokoomus saa hallituskavereikseen todennäköisesti demarit ja perussuomalaiset, on vaikea nähdä, että esimerkiksi ympäristönsuojelu olisi poliittisella agendalla kovin korkealla. Uuden hallituksen luontosuhde pohjautunee vanhaan kunnon kuvioon "minä otan mitä ikinä haluan - sinä annat aina enemmän kuin millään pystyt". Toivottavasti ympäristöministeriön virkamiehillä riittää voimia.
Perusturvaa tai muutakaan sosiaalipolitiikkaa tuskin uudistetaan ainakaan parempaan suuntaan. Sen verran tiukat siteet työmarkkinajärjestöihin jokaisella hallituspuolueella on. Ydinvoimaa ei sentään vissiin ole tulossa lisää, mikä on ihan jees.
Tällä kertaa ilmeisesti jopa poikkeuksellisen aktiivisesti äänestäneillä suurilla ikäluokilla pyyhkii hyvin, kuinkas muuten. Eläkeikää tuskin nostetaan ja eläkkeet saavat muutenkin olla varmaan aika rauhassa. Kattellaan.
Meidän hieman nuorempien ja konservatiivisuutta kavahtavien on nyt oivallettava eräs asia. Eduskunnan ja hallituksen kokoonpanot vaativat vastavoimikseen ihmisten omaa ääntä ja aktiivisuutta.
Kaikkien niiden, jotka eivät niele ankeita ympäristöasenteita, kulttuurinäkemyksiä, maahanmuuttomielipiteitä, maanpuolustusajatuksia tai mitä muuta ankeata hyvänsä, on vastalauseensa ääneen sanottava ja arjessa näytettävä.
On myös tuettava niitä voimia, jotka ajavat kanssamme samansuuntaisia asioita. Sekä eduskunnassa että muualla.
On ilahduttavaa, että sekä vihreät että vasemmistoliitto ovat saaneet vaalien jälkeen uusia jäseniä. Kaikki eivät hyväksy arvokonservatismia ja ympäristövälinpitämättömyyttä. Vaaditaan keskustelua, seurantaa ja vastarintaa. Olisi fantastista, jos Suomi nyt vihdoin liikahtaisi kansalaisyhteiskunnan suuntaan. Kukin on vastuussa itsestään, myös minä.
Eduskunta tai hallituspohja ei luo maahamme yleistä henkistä ilmapiiriä, vaan me ihmiset teemme sen.
