"Minä olen mies!"

En kuulu siihen ihmisjoukkoon, joka menettää hermonsa mainoksiin. On paljon kivuttomampaa vain ignoroida ne.

Äsken tuli posti ja yllätin itseni polttamalla päreeni. Sonera mainostaa Koti-tv-pakettiaan osoitteellisella kirjeellä, joka on ainakin meikäläiselle miltei täydellinen antimainos.

Kuoressa äärimmäisenä vasemmalla on teksti "Nainen! Täältä löydät romantiikkaa ja hyvät naurut". Äärimmäisenä oikealla lukee "Mies! Kurkkaa tänne, jos kaipaat actionia". Vastakkainasettelu on melkoisen selvä, sanoisin.

Kääntöpuolella lisätään kierroksia. "Toiminnan mies? Linnoittaudu tuoliisi. Actionia, trillereitä & maskuliinista menoa." "Viihteen valtiatar? Tee sohvaltasi seikkailu. Suuria tunteita ja romanttista komediaa."

On tietysti vähän säälittävää provosoitua tällaisesta "pilke silmäkulmassa" tehdystä stereotyyppimainonnasta, mutten voi sille mitään, että vituttaa ihan saatanasti, kun sukuelinten perusteella tehdään päätelmiä siitä, mitä haluan katsoa televisiosta. Tai juuri mistään muustakaan.

No, samalla tulin tyytyväiseksi siitä, etten ole koskaan maksanut Soneralle senttiäkään mistään. Elisa Viihde on muuten todella toimiva, monipuolinen ja helppokäyttöinen paketti ja tarjoaa vähintään yhtä paljon sisältöä kuin ääliömäisesti mainostava kilpailijansa.

Mainoksen kuvituksessa on yksi mielenkiintoinen pointti. Mies katsoo urheilua yksin, mutta romanttista leffaa mies ja nainen katsovat sylitysten yhdessä. Ensimmäisessä kuvassa mies näyttää energiseltä, jälkimmäisessä väkinäiseltä ja alistuneelta. Hienoa.

Asian vakavin ja surullisin puoli on se, että tämäkin "harmiton" mainos osuu todella monen mielestä ihan kohdalleen. Se uusintaa (mahtava yliopistosana) näitä vammaisia sukupuolimalleja ja edesauttaa sitä, että yhä useampi näkee jotenkin luonnollisena sen, että mies = kaljaa, urheilua, räiskintäleffoja ja nainen = karkkia, kikattelua, nyyhkyleffoja.

Monet luulevat, että on helppoa ja palkitsevaa olla sellainen kuin muut odottavat ja olettavat. Tämä ajatus ei ole minullekaan mitenkään vieras. Mutta olen ehkä viimein oppimassa sen, että kaikkein helpointa ja palkitsevinta on olla rehellisesti se, joka on. Yksilö, joka kunnioittaa muita yksilöitä. Ahtaisiin sukupuolirooleihin tai mihin tahansa kulttuurisiin karsinoihin mukautuminen tekee huomaamatta vaarallista väkivaltaa identiteetille ja yksilöllisyydelle.

Olennaisin pointti lienee silti tässä: solahtakaa minun puolestani millaiseen laariin haluatte, mutta älkää olettako muilta samaa.

Sen verran vielä, että Peter Dolving on kirjoittanut kiinnostavasti ja hyvin sukupuolirooleista ja seksuaalisuudesta, tällai miesnäkökulmasta. Koska minähän olen mies. Kuulitteko, mies!!! MIES!!!!!!