Kirjoittamisesta

Minä en koskaan ajatellut, että kirjoittaminen olisi minulle työtä, jolla tienaan rahaa. En lapsena, en lukiossa enkä oikeastaan yliopistossakaan. Se on hassua, koska ulkopuolisin silmin elämäni näyttää arvatenkin määrätietoiselta tekstityöläisyyteen tähtäävältä valintojen sarjalta.

Asia on niin, etten ole koskaan halunnut tehdä muuta kuin soittaa rumpuja. Jos siis puhutaan siitä, mitä ihminen ihan oikeasti haluaa elämällään tehdä. Vasta nyt alan ymmärtää, että kirjoittaminen, jota olen syvästi vihannut pitkiä aikoja, on minulle itselleni hyväksi monellakin tavalla.

Pragmaattisesti ajateltuna kirjoittaminen on tässä elämäntilanteessa miltei ainoa järkevä tapa tienata rahaa. Minulla on ylempi korkeakoulututkinto ja neljän vuoden työkokemus, jotka meritoivat minusta ihan oikean kirjoittavan toimittajan. Se tuntuu oudolta, koska en ole koskaan liittänyt toimittajuutta identiteettiini, pikemminkin pyrkinyt pysymään työstäni henkisesti niin etäällä kuin mahdollista.

Kun aloin aikoinani hahmottaa, että osaan muotoilla ajatuksiani kirjallisesti, kirjoittaminen tuntui todella hyvältä. Se auttoi jäsentelemään sisäistä kaaosta. Vieläkin huomaan joskus, että mieltä painavasta ajatuksesta kirjoittaminen helpottaa oloa. Ongelma on siinä, että itsekeskeinen oman navan tutkiskelu ja analyysi ei kiinnosta ketään, tai jos kiinnostaakin, ei siitä ainakaan kukaan maksa.

Kun kirjoittamisesta paljon myöhemmin tuli työtä, opin suoltamaan suuria määriä yhdentekevää tekstiä lyhyessä ajassa, ilman ajatusta tai kunnollista rakennetta. Se vahingoitti sekä ajattelua, itsetuntoa että kirjoitustaitoa. Nyt muun muassa tämä blogi toimii harjoitusalustana sille tavoitteelle, että pystyisin jälleen kirjoittamaan ajatuksen kanssa niin, että tekstissä on sekä rytmi että rakenne. Toistaiseksi tuntuu, että matkaa on vielä kuljettavana.

Olen oivaltanut, että minua kiinnostavat muutkin asiat kuin oma napa. Se on erittäin tärkeä huomio. Osaan analysoida, selittää ja tulkita ilmiöitä ja tapahtumia. Uskon, että siitä seuraa hyvää, jos keskityn sellaisiin asioihin, jotka minua luonnostaan kiinnostavat. Minun on aika rehabilitoida kirjoittaminen ja puhaltaa siihen taas kunnianhimoa. Vain sillä tavoin voin päästä tästä hankalasta välitilasta eteenpäin.

No, rehellisesti sanoen en ole varma, kiinnostaako minua mikään muu kuin oma napa. Ja jottei totuus unohtuisi, todettakoon, etten vieläkään ihan oikeasti halua tehdä muuta kuin soittaa rumpuja. Mutta kai sekin on jo alku, että tekee mieli julkaista täällä tällaisia hurskastelevia kirjoituksia.