Mitä laajempi ajattelu on? Sitä voi pohtia monesta kulmasta. Otan tarkastelun alle kolme käsitettä, joiden hahmottaminen laajasti ei varmaan ole pahitteeksi kenellekään. Ne ovat aika, tila ja kulttuuri. Teen kustakin käsitteestä oman tekstinsä, koska muuten tulee liian pitkää horinaa. Ensimmäisenä siis aika, olkaa hyvät.
Usein tuntuu siltä, että vallalla on melkoisen suppea aikakäsitys. Tietokonenörteillä on tapana hekotella alan "ikivanhoille" mainoksille jostain kolmenkymmenen vuoden takaa. Niissä käytetään suuria superlatiiveja teknisistä ominaisuuksista, jotka löytyvät tänä päivänä varmaan autonavaimistakin. Tavallaan tämän naureskelun ymmärtää, koska tekniikan kehitys on ollut niin järjenvastaisen nopeaa. Mutta siinä se pointti juuri onkin, nopeassa kehityksessä eikä ajan kulumisessa. Eihän kolmekymmentä vuotta ole vielä aika eikä mikään, oikeasti. Ja nörttien hymyilyraja kulkee arvatenkin jossain viisi vuotta vanhan teknologian kohdalla.
Muoti on toinen ala, jossa aivan äsken tapahtunut nähdään mielellään ikivanhana. 1980-luvusta on jo niin järrrrrkyttävän kauan, että kasarikampauksille voi naureskella vapautuneesti – vaikka tämä maa on yhä täynnä täysissä sielun ja ruumiin voimissa olevia ihmisiä, jotka niitä kampauksia ovat kantaneet.
Ehkä on niin, että tällainen ironinen menneelle naureskelu jotenkin alleviivaa omaa edelläkävijyyttä, ikään kuin sillä olisi jotain merkitystä. Miksi meidän pitää pysyä "ajan tasalla"? Mitä kauheaa ja peruuttamatonta tapahtuu, jos emme pysy? Kaappaako joku omituinen madonreikä meidät limboon, josta emme enää ikinä pääse pois?
Mietitäänpä hetki esimerkiksi sellaista asiaa kuin ihmisikä. Minä, pian kolmekymppinen mies, olen tavannut ja tuntenut paljon ihmisiä, jotka ovat olleet elossa yli sata vuotta sitten. He ovat nähneet lehdissä noita kolmenkymmenen vuoden takaisia mainoksia uusista, huikeista tietokoneista ja ihmetelleet 1980-luvun hiusmuotia – 70-vuotiaina!
Tietotekniikka ja muoti ovat tietenkin ääriesimerkkejä tästä perspektiiviharhasta, jossa kehityksen nopeus ja ajan kuluminen menevät sekaisin. Rockmusiikki on hieman lievempi esimerkki, muttei paljon.
Ajatellaan ihmistä, joka on syntynyt vuonna 1910 ja kuollut 90-vuotiaana vuonna 2000. Minä olen elänyt hänen kanssaan yhtä aikaa parikymmentä vuotta. Minun koko identiteettini perustuu 1980-luvun alun jälkeen tehdylle raskaalle rockille. Hän on puolestaan ollut jo neljänkymmenen, kun rock'n'roll on päästellyt ensirääkäisyjään Amerikassa 1950-luvulla!
Entäs tämä sitten: lähimmäksi rock'n'rollin keksijän arvonimeä päässyt Chuck Berry (s. 1926) on yhä hengissä ja tehnyt keikkojakin aivan viime vuosiin saakka! Se on ällistyttävää, kun ajattelee kuinka valtavan suuri ja monipuolinen ilmiö rock tänä päivänä on. Ja jotkut puhuvat kaksikymmentä vuotta sitten tehdyistä rocklevyistä "vanhoina"! Mitä ihmettä?
On siistiä pohtia, kuinka pitkälle historiaan pääsee jo muutaman ihmisen ketjun avulla. Otetaan taas se tyyppi, joka on syntynyt 1910. Hän on tuntenut väkeä, joka on elänyt suurimman osan elämästään 1800-luvun puolella. Ketjua ei tarvitse jatkaa kuin yhdellä, kun päästään jo 1700-luvulla syntyneisiin. Minun ja 1700-luvun väliin tarvitaan siis vain kolme ihmistä!
Ihmiset ovat eläneet, nauttineet, kärsineet ja selviytyneet kolmesataa ja kolmetuhatta vuotta sitten, jopa kolmekymmentätuhatta vuotta sitten. Tässä katsannossa on aivan triviaalia, kuinka alkeellista tietotekniikka oli tai kuinka rumia kuontaloita ihmiset kantoivat kolmekymmentä vuotta sitten. Merkitykselliset asiat löytyvät aivan toisaalta.
Kapeakatseinen (nyky)ajan tasalla pysytteleminen saattaa pahimmillaan olla ajan tuhlausta. Vaikka ihmiselämä on pitkä, se tapahtuu nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tätä mieltä minä olen, entä sinä?